Ei tuulivoimaa itäkairaan!
Tuulialfa Oy suunnittelee rakennettavaksi Sallaan ja Savukoskelle Lapioselän alueelle 200 tuulivoimalaa. Tällä voimalamäärällä investointi olisi Lapin suurimpia teollisuushankkeita koskaan. Voimaloista noin 70 prosenttia sijoittuisi Sallan kunnan puolelle. Sallan kunnanhallitus hyväksyi kaavoituksen aloittamisen toukokuun 2023 alussa. Asiasta tulee päättämään lopullisesti kunnanvaltuusto. Savukosken kunta on keskittynyt vielä tarkkailemaan naapurinsa reaktioita eikä siis näin ollen ole ratkaissut kantaansa asiaan.
Lapioselän lähistöllä sijaitsee kolme Natura 2000 aluetta - Värriön luonnonpuisto, Tuntsan erämaa-alue ja Peurahaaran Natura-alue. Alueet muodostavat merkittävän erämaisen ja luonnoltaan arvokkaan kokonaisuuden Sallan ja Savukosken kunnissa. Värriön luonnonpuisto on perustettu tieteellisiin tarkoituksiin sekä palvelemaan luonnonsuojelua, tutkimusta ja opetusta. Tuntsan erämaa on perustettu erämaaluonteen säilyttämiseksi, saamelaiskulttuurin ja luontaiselinkeinojen turvaamiseksi sekä luonnon monipuolisen käytön ja edellytysten kehittämiseksi. Peurahaaran alue on liitetty Natura 2000 –verkkoon uhanalaisten lajiesiintymien vuoksi.Tuulivoiman teollisuusalue olisi lähes Sallan kansallispuiston kokoinen. Suunniteltua aluetta kuvataan yhdeksi maan syrjäisimmäksi kolkaksi, jonne ihminen ja infra ei ole vielä löytänyt. Täten myydään ajatusta, että haittavaikutukset olisivat vähäiset. Tämä harhautus. Alue sijaitsee Tuntsan erämaan kyljessä, joka ei todellakaan ole koskematon vaan on kokenut useita alueen ekosysteemiin vahingollisesti vaikuttavia mullistuksia.
Erämaa on kokenut kovia ennenkin
Yksi vakavimmista ihmisen aiheuttamista vaikutuksista liittyy Tuntsan maastopalon jälkeiseen aikaan. Kesällä 1960 havaittiin Suomen ja Neuvostoliiton rajavyöhykkeellä suuri metsäpalo. 20 000 hehtaaria Suomen puolella ja 100 000 hehtaaria Venäjän puolella ikimetsää, kitumaata ja paljakoita roihusi ennen kuin massiivinen sammutusoperaatio pysäytti sen. Varmasti jokainen Sallassa kasvanut muistaa metsäpalon jälkimaininkeihin liittyvät paikallishistorian sankarityöt josko ei kotipaikkakuntansa historiasta muuta muistaisikaan. Narratiiviin ei voinut olla törmäämättä. Liekö edelleen makaa kirjaston edessä itäkairasta savusavotan monumentiksi raahatut hiiltyneet aihkin kappaleet. Se ainakin on varmaa, etteivät ne ole alkuperäisellä paikallaan luomassa edellytyksiä luonnon elpymiselle. Päättäjät suuressa viisaudessaan rakennuttivat koskemattomaan erämaahan laajan tieverkoston, jonka avulla pysäytettiin tehokkaasti paloalueen luontainen kiertokulku. Alueelta haluttiin taloudellisesti hyödyntää niin palanut kuin palamatonkin puusto. Alue siis kirjaimellisesti imettiin kuiviin elämästä. Vain vaivoin siellä nyt kasvavat istutetut mäntyiset talousmetsät. Entiset kuusivaltaiset moreenimaat ovat muuttuneet tundraksi. Vanhan metsän luontainen kertokulku katkesi raja-alueella. Nykyisen Venäjän puolella paloalue on luontaisesti metsittynyt ja siellä kasvaa uusi elinpiiri monimuotoiselle elämälle.
Paikalliskulttuuri on sidoksissa puhtaaseen ja luonnontilaiseen ympäristöön
Poronhoito on yksi Sallan tärkeimmistä elinkeinoista. Tuulimyllyt sotkisivat porojen laidunkierron ja estäisivät helikoptereiden käytön hakutöissä. Lisäksi alue on Pohjois-Sallan paliskunnan tärkeä vasoma-alue. Tuuliteollisuusalueen vaikutukset olisivat mittavat myös luonnon monimuotoisuudelle, joka on jo nyt hyvin herkkä. Huoltoteineen ja sähkönsiirtolinjoineen ne pirstovat yhtenäisiä luontoalueita ja katkaisevat siellä ekologisia yhteyksiä. Luonnonvaraisten eläinten elinpiirit kaventuvat tai häviävät kokonaan. Tilanne poroihin kohdistuvien petovahinkojen osalta on vaikea jo nyt. Karhun, ahman, ilveksen ja suden elinpiirin kavetessa voidaan odottaa moninaisia ongelmia.
Ei auttaisi metsästäjän enää pyydellä hauen maksa kämmenellään: Mutene, mutene hauven maksa hirven maksan muotoiseksi, kuten kuuluu ikiaikainen kalataika itäkairassa.
Kaavoitusalueen luonnonympäristö tulee muuttumaan teollisuusympäristöksi ja lisäksi luontoon ja eläimistöön vaikuttavat useat osatekijät kuten melu, ilmanpäästöt, lisääntynyt liikenne ja muu ihmisen toiminta. Metsäluonnon tuho ei ole ainoa merkittävä katastrofi vaan vaikutukset kohdistuvat laajasti monenlaisiin luontotyyppeihin ja myös vesistöt kärsivät. Maanrakennuksen tuottamat valumat Liesjoen, Venehaaran ja Loivushaaran vesistöihin johtavat kalaisaan Värriöjokeen. Värriöjoessa elää mm. luontainen taimenkanta ja mahdollisesti myös raakkuja.
Vaikutukset paikalliskulttuuriin ja alueen imagoon olisivat huomattavat. Puhdas luonto ja raikas ilma ovat edellytys alueen tärkeimmille paikalliskulttuurin kivijaloille, joita ovat erästys, metsästys, kalastus ja keräily. Suora vaikutus niillä on myös Sallan elinkeinoelämään, kuten poronhoitoon ja matkailuun. Teollisuusalueen rakentamisen myötä voi maineikas erävarusteita valmistava Tuntsa -tuotemerkkikin muuttaa tunnuksestaan aihkin tuulimyllyyn.
Perintö tuleville sukupolville
Keskikokoisen maatuulivoimalan perustuksissa on tuhat kuutiota betonia ja 130 000 kiloa raudoitusterästä. Suunnitteilla olevat tuulivoimalat ovat 250−300 metriä korkeita. Niiden toiminta-aika on 20-30 vuotta. Huomionarvoista tietysti elinkaarta laskettaessa on sekin, että Tuntsa on maamme kylmin kolkka. Suomessa ei ole tuulivoimalakia, jolla varmistetaan tuulivoimaloiden kestävä ja hyväksyttävä rakentaminen sekä purkaminen ja maa-alueen ennallistaminen. Kysymys kuuluu - millaisena alue tulee näyttäytymään tuleville sukupolville? Tätä mielikuvaa kavahtaa jopa Tuntsan metsäpaloalueen tundra.
Nykyihmistä ravistelee kuitenkin ehkä enemmän idästä tuleva uhkakuva. Itärajalla me olemme tottuneet sotamuisteloihin niin hyvässä kuin pahassa. Koskaan sodan uhka ei kuitenkaan ole ollut niin lähellä kuin nyt. Rajavyöhykkeen tuntumassa asuvat ovat jo tehneet monenlaisia varautumissuunnitelmia sodan pelossa. Tuulivoiman sijoittaminen strategisesti herkälle alueelle olisi suoranaista hulluutta. Tuulivoimalan on todettu häiritsevän ilmavalvontatutkaa niin, että se voi aiheuttaa jopa katveen. Toivoa sopii, ettei valtiolla ole tarkoitus luovuttaa loputkin Kuolajärven alueesta Venäjälle. Harmillisesti se ei varmastikaan itä-naapurille riittäisi.