Hiljennettyä vastarintaa

Statuksettomien saamelaisten hiljentämisestä on tullut kansallinen ilmiö. Osaltaan se on varmasti rakentunut ajan kuluessa, mutta nykyaikakaan ei ole ollut armollinen. Päinvastoin. Statuksettomat eivät saisi näkyä tai kuulua kotiseuduillaan tai sen ulkopuolella.

Hiljennetyt on Instagramissa oleva tili, joka antaa äänen niille saamelaisille, joita ei ole haluttu kuulla. Tili haluaa korostaa, ettei metsäsaamelaisuus ja statuksettomuus ole vain käsitteitä. Käsitteet sisältävät todellisen yhteisön ja ihmiset, jotka ovat toisiinsa sidotut ikimuistoisine perinteineen ja tapoineen. Ne ovat kulkeneet mukana sukupolvesta toiseen ikiaikaisilla kotiseutualueilla. Upeiden potrettien lisäksi tilillä on kipeitä tarinoita ja arkisia mietteitä yhteisön sisältä yksilöiden kertomana liittyen kokemukseen saamelaisuudesta, identiteetistä ja elämästä.
Viime päivinä Hiljennetyt on julkaissut tarinoissaan statuksettomien omakohtaisia kokemuksia syrjinnästä. Olen lainannut mukaan tähän blogitekstiin muutamia niistä. Näin tehdessäni tarkoitukseni on edesauttaa statuksettomien äänen kuulumista.

"Juuret ovat useimmilla metsäsaamelaisilla hyvin vahvat ja monet ovat tienneet sukunsa taustasta aina. Tämäkin on niitä asioita, mitä on haluttu toiseuttaa kertomalla perusteettomia väitteitä.

Esimerkiksi omalla isälläni ja hänen äidillään ei ole koskaan ollut lupa puhua saamelaisuudestaan perheen ulkopuolisille. Isoisoäitini piti siitä visusti huolen. Häpeä aihetta kohtaan oli suuri vaikka kaikki asuinseuduilla tottakai tiesi, ketkä ovat "lappalaissukua" ja ketkä junan tuomia. Ajan henkeen peilaten isoisoäitini käytös on toki ollut ymmärrettävää. Kyläyhteisöt olivat pieniä ja tiiviitä, pitäjäläisten kanssa oli pakko tulla toimeen. Nyt aika on toinen, mutta hiljentämisen kulttuuri edelleen voimissaan. Ei ole helppoa ottaa sitä häpeän leimaa, jota kansakunta meihin edelleen yrittää istuttaa."

Syrjintään ja suoranaiseen mitätöintiin törmää mitä yllättävimmissä paikoissa.
Nykykirjallisuudessa se tulee vastaan silmille kuin varkain. Lähes poikkeuksetta yhdenvertaisuutta edistävässä kirjallisuudessa on maininta siitä, ettet ole validi – on saamelaiset ja sitten ne pahansuovat lappalaiset. Tarinaasi kertoo aina joku toinen.
Instagramissa tarinoita selatessa huomaat kavereidesi jakavan sisältöä, joka kyseenalaistaa koko minuutesi, perheesi ja sukusi. Kokonaisen kansan elämäntarinan.
Samalla huomaat, miten ihmisoikeustoimijat ja –järjestöt kuuluttavat värikkäin postauksin kansanosasi riiston puolesta sen sijaan, että peräänkuuluttaisivat kaikkien äänten kuulumista ja osallisuutta.
Avaat television ja voit pahoin, koska ajankohtaisessa keskusteluohjelmassa kuulet kuinka lähimmäisiäsi panetellaan toimittajan nyökkäillessä mukana.
Lehdessä kansasi nimen edessä lukee "niin sanotut", "niin kutsutut". Tämä jos mikä on osoitus siitä, että metsäsaamelaisuuteen liittyvästä sortavasta narratiivista on tehty hyväksyttävää ja tavoitteellista myös uutisoinnissa.

"Halusin tarttua tähän aiheeseen, koska olen viime aikoina kokenut erityisen vaikeaksi kantaa ylpeästi omaa perintöään ja sukuaan.

Olen itse kokenut syrjintää jopa omilta sukulaisiltani, jotka ovat mielestään puhtaammin saamelaisia kuin minä. Ei tulla ylioppilasjuhliin, häihin tai muihin juhliin, koska siellä meidän perheemme pukeutuu "ilman oikeutta" lapin pukuun ja epäkunnioittaa näin aitoja saamelaisia.

Nykypäivänä harmittaa, kun jopa täysin suomalainen ystäväpiiri puhuu saamelaiskäräjälakiuudistuksen puolesta tietämättä, että se tuhoaisi minun ja satojen muiden mahdollisuuden omaan kulttuuriin. Ihmiset eivät jaksa ottaa selvää asioista, ja tietämättömyys johtaa huonoihin lopputuloksiin."

Joka päivä jokainen media kuuluttaa, että sinulla ei ole ihmisoikeuksia kulttuurisi edustajana. Sinun kulttuuriasi ei ole olemassa. Sinun sukusi on elänyt ikiaikaisessa valheessa.
Ja kuitenkin sinä elät kuten kansasi on aina elänyt. Pyrit sopeutumaan kansaasi kohdistuviin hyökkäyksiin, kuten niin monet sukupolvet ennen sinua.

Saamelaiskäräjälaissa oleva saamelaismääritelmä on ainoa lakiin kirjoitettu määritelmä saamelaisuudelle. Tämä on ongelmallisin seikka - Se määrittää kenellä on oikeus kehittää kulttuuriaan ja saada kokemus hyväksytyksi tulemisesta. Lisäksi ns. Saamenmaan sisällä olevien Lapinkylien kotiseutualueella ongelmallisuus esiintyy äänestys- ja vaikuttamisoikeuden puutteessa tai uhassa sen eväämisestä.

On jo todettu, että Charles Darwinin nimeämä evoluution tärkein prosessi "luonnonvalinta" eli kelpoisimman eloonjääminen on jo vanhentunut teoria luonnontieteissäkin. Sitä ei tule soveltaa julkisessa keskustelussa, politiikassa eikä etenkään alkuperäiskansoista puhuttaessa. Kaikkien vähemmistökansojen ja kansanosien resurssit eivät ole samalla viivalla.

"Minulle on vanhempieni ja isovanhempieni toimesta syntymästäni asti kerrottu, että olen saamelainen, me olemme saamelaisia. Minua on kasvatettu saamelaiseen kulttuuriin. Olen aina tiennyt, mistä sukuni tulee ja mitä se edustaa. Siitä huolimatta minua on lapsesta asti, ulkopuolisten taholta, kyseenalaistettu saamelaisuuteeni liittyen. Kaikista nauruista, loukkauksista ja mitätöinneistä huolimatta kaikkein absurdein väite on se, että nykyään sanovat minun keksineen saamelaisuuteni vastikään, vaikka olen jo mummo. Tämän väittäjät eivät edes olleet läsnä, kun kasvoin, aikuistuin, elin ja jatkoin perinteitä. Ne, jotka olivat läsnä tai näkivät, tietävät, ettei se ole totta."