Rajapinnan saamelainen, sinä riität

Kahden kulttuurin rajapinnalla eläminen vaatii sinnikkyyttä. Rajapinnan ihminen mielellään assimiloidaan kuuluvaksi valtaväestöön. Eihän kukaan päälle katsoen näe, etteivät he sitä täysin ole. Voi olla suuri etu soljua osaksi valkoista yhteiskuntaa. Kukaan ei kyseenalaista olemassaoloasi ellet tule itse kertoneesi taustastasi tai ilmentäneesi sitä. Voikin tuntua houkuttelevalta vaihtoehdolta vain solahtaa tarjoiltuun määritelmään. Toisaalta se helposti aiheuttaa kokemuksen ulkopuolisuudesta ja toiseudesta. Se voi pirstoa yhteisön minuuden; kokemuksen itsestä suhteessa muihin.

Onko olemassakaan toista sellaista kansanosaan, jota pyritään jopa lailla vaientamaan, jonka suulla puhutaan ja jonka ymmärrystä itsestään kyseenalaistetaan valtion saleissa, kylän raitilla, somekanavilla, tieteessä, taiteessa ja kirjallisuudessa. Kaikkialla, minne vaikutusvalta vain voi yltää.

Saamelaiskäräjälain määritelmän tulkinnan täyttävät saamelaiset ovat virallisia saamelaisia. Tämä merkitsee saamelaisuudessa hyväksytyksi tulemista virallisen saamelaiskäräjien vaaliluettelon kautta. Kyse ei ole yksittäisistä ihmisistä vaan yhteisön näkyväksi tulemisesta, toisin kuin usein annetaan harhaan johtavasti ymmärtää.

Etnisten ryhmien välisiä sosiaalisia rajoja ja lailla säädettyjä rajoja ovat mm. saamelaismääritelmä ja saamelaisalue. Virallisissa ja epävirallisissa identiteetti-neuvotteluissa syntyneet eriluonteiset ja jatkuvasti muuttuvat rajat ja määritelmät kuuluvat tyypillisesti ihmisten vuorovaikutuksen organisoitumiseen.

Kyseenalaistamalla yhteisön identiteetin ovat muut saamelaisryhmät saaneet rakennettua valta-aseman, joka määrittää rajapinnan saamelaisuuden olevan suomalaista. Yhtälailla valtaa voitaisiin käyttää ottamalla rajapinnan saamelaisuus vertaisena lain suojaan. Vähemmistön näkökulmasta lailla säädetyt rajat ovat merkittäviä ryhmän olemassaolon kannalta. Voidaan puhua saamelaisuudesta ilman lain suojaa.

Suomalaistamisen paineen alla vahvimmin olleet historialliset saamelaisalueet ja niiden alueiden vanhat saamelaiset suvut rajautuivat virallisen saamelaisuuden ulkopuolelle. Statuksettomaksi jätetyn tai jättäytyneen saamelaisen identiteettiä kuvaa joko tiedostuneisuus saamelaisuudesta tai siihen integroituminen. Tiedostavat toivovat tulevansa hyväksytyiksi kaikilla tasoilla saamelaisiksi, kun taas toisille riittää integroituminen saamea käyttävään kieliyhteisöön. 

Tiedostavat statuksettomat saamelaiset kokevat itsensä osaksi saamelaista yhteisöä, sillä he kokevat olevansa saamelaisia. Saamen kieli merkitsee heille kulttuurista ja kielellistä jatkumoa ja liittymistä osaksi saamelaisia sukujuuria. Saamelaiset juuret näyttäytyvät tärkeänä osana saamelaiseksi identifioitumisessa. Tiedostavan statuksettoman saamelaisen ilmentymään sisältyy henkilön saamelaisuuden sisäinen identifioituminen, jossa tärkeimpänä henkilökohtaisena saamelaisuuteen liittyvänä motivaatiotekijänä on saamelaisuuden jatkaminen ja vahvistaminen.  

Saamelais-suomalaista taustaa voidaan kuvata myös identiteetin hybridisyydeksi eli kahden kulttuurin välissä paikantuvaksi identiteetiksi. 

Kuinka metsäsaamelaiset tälle kuvitteelliselle janalle asettuvat, on ihan heidän itsensä määriteltävissä. Puolesta puhumiselle ei ole enää tilaa.

Viite: Statuksettomat saamelaiset. Paikantumisia saamelaisuuden rajoilla, Erika Saarivaara, 2012